Armi ja Siiri junamatkalla.

..staffeista

Rotumääritelmän jokainen löytää varmasti netistä, joten tähän ajattelin lyhyesti kirjoittaa omin sanoin, millaisia staffit minun näkökulmastani ovat.

Staffi,Tahvero, Tahvo, Kiitokinkku.. rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämä sisukas joka paikan höylä on onnellisin, kun se saa huomiota ja olla toiminnassa mukana. Oli se toiminta sitten sohvalla löhöäminen, pyykkien laitto tai 10km juoksulenkki. Läheisyys on näille hymynaamoille tärkeää ja ainakin omat tahvoni tunkevat iholle joskus rasittavuuteen asti ja seuraavat jopa vessaan, ellei ovea suljeta. Staffi ei juuri hauku, mutta pitää senkin edestä mitä kummallisimpia ääniä. Hyppiminen on ikävä tapa, joka saattaa olla vaikea kitkeä pois, sillä tuntuu, että staffi on vaan niin intoa täynnä ja sillä on pakottava tarve päästä lähelle ihmisen kasvoja, mielellään pusutteluetäisyydelle.

 Staffi ei ole helpoin rotu kouluttaa, mutta ei varmasti myöskään vaikein. On hankala kuvitella staffia, jota ei motivoi ruoka, lelu, kehu tai jopa nämä kaikki.

Staffin perinpohjainen sosiaalistaminen pentuaikana on ensiarvoisen tärkeää, mutta sekään ei ole tae sille, että se tulisi aikuisena toimeen kaikkien koirien kanssa. Tämän rodun omintakeinen ja varsin hurjalta vaikuttava leikkityyli saattaa aiheuttaa väärinymmärryksiä, jonka takia omistajan on oltava aina tarkkana kun ollaan kanssakäymisissä toisten koirien kanssa. Olisi mahtavaa, jos kaikki kasvattaisivat ja kouluttaisivat staffinsa niin, että rodun osin negatiivissävytteinen maine saataisiin huimaan positiiviseen nosteeseen!

Powered by Aava 3