Netistä löydät staffin rotumääritelmän, yhdistyksen sivuille on koottu paljon hyödyllistä tietoa rodusta ja somen staffi-ryhmät ovat pullollaan kuvia ja kuvauksia erilaisista staffeista.

Tässä kuitenkin minun näkemykseni siitä, millainen koira staffi on (ja millainen se ei ole) ja oma kokemukseni siitä, millaista sellais(t)en kanssa on elää...


 

Staffordshirenbullterrieri; staffi, tahvo, tahvero, kiitokinkku, syöksypossu, touhutoope...

Staffit ovat iloisia, supervahvoja, touhukkaita joka paikan höyliä. Ne näyttävät vahvasti ja estottomasti tunteensa ja ovat aina mukana siellä, missä ihmisetkin. Ne ovat mukavuudenhaluisia ja toisen (ihmisen/eläimen) henkilökohtainen tila on niille yhtä vieras käsite kuin kvanttifysiikka. Mielestäni staffeilla (ainakaan omillani) ei ole kovin hyvä tilannetaju. Ne eivät toimi hölmösti ilkeyttään, vaan koska intoa on niin paljon, että järki tulee perässä. Ne ovat lähes aina jaloissa ja seuraavat jopa vessaan, ellei ovea sulje. Ne ovat myös jokseenkin kovapäisiä.. esimerkiksi ihmisiä päin hyppimistä en ole saanut kitkettyä kokonaan pois, niin kova on näiden toheloiden hinku päästä pusuttelemaan. Omat koirani ovat yltiöpäisen ahneita ja 24/7 sitä mieltä, että kuolevat nälkään minä hetkenä hyvänsä. Ainakaan minun staffini eivät todellakaan ole säänkestäviä.. Jos on liian kylmää/tuulista/märkää, niin ne katsovat lenkille lähdettäessä minua tyyliin: "ootko tosissasi?!?". Toki ne silloinkin ulos lähtevät, mutta kehonkieli ei jätä arvailun varaa, että mitä mieltä ovat ja kotiin päin kuljetaan sellaista kyytiä että..!

Lasten kanssa staffit ovat loistavia; kestäviä, korkean kipukynnyksen omaavia ja fyysisestä hellittelystä pitäviä. Olenkin monelle pienelle ihmiselle muistutellut, että kaikki koirat eivät suinkaan ole
yhtä kärsivällisiä ja ystävällisiä, kuin omani. Toki muutamia pikkuvahinkoja on vuosien varrella sattunut (kumoon pukkaisuja, hännällä huitaisuja, ym.), mutta kaikissa tilanteissa kyse on ollut ainoastaan ylitsepursuavasta rakkaudesta pikkuihmisiä kohtaan.

Harmikseni olen saanut huomata, että tätä ihanaa rotua kohtaan on edelleen paljon negatiivisia ennakkoluuloja.. Pikkukoirat nostetaan syliin turvaan, vaikka kävelemme tavallisesti ohi.
"Ai sulla on tuollaisia tappajakoiria?" on valitettavan yleinen kommentti, johon tilaisuuden tullen vastaan hymyillen, että
"juu nämä tappaa hukuttamalla pusuihin ja kaasuttamalla hengiltä.."

 

Powered by Aava 3